Neuvostossa aloittaminen oli jännittävää. ”Mietin sitä, kun olen uusi ja vähän pihalla. Mutta
toisaalta: joku on mut äänestänyt tänne. Mulla on ihan yhtä paljon oikeus olla
täällä, kuin kenellä tahansa muulla. Se kantaa, että ne on oikeasti vaalit.”
Anna Mäkituomas |
Navilaisena on etuoikeus, kun pääsee kunnolla juttelemaan
jonkun nuoren luottamushenkilön kanssa siitä, mitä oikeastaan on olla nuori
luottari. Millaista on tehdä vaalikampanjaa? Mitä sitä ajattelee ensimmäisessä
neuvoston kokouksessaan kaikkien niiden kokeneilta tuntuvien patujen seurassa?
Pääsin haastattelemaan Anna Mäkituomasta, ensimmäisen kauden luottamushenkilöä
Helsingin tuomiokirkkoseurakunnasta.
Monelle seurakuntavaaleissa ehdolla olevalle nuorelle
kokemus vaaleista on varmasti ensimmäinen. Toisin kuin poliittisten puolueiden
nuoret suurin osa ei välttämättä ole ikinä tehnyt kenenkään muun vaalityötä. Anna
kertoo siitä, kuinka sitä ehkä tuli lähdettyä ”soitellen sotaan”, mutta jo vaalikampanjan
aikana sekä tieto että kiinnostus lisääntyivät. Vaalikonetta täytellessä alkoi
tajuta, että on oikeasti sanottavaa näistä asioista. Ne olivat ensimmäiset
vaalit, joihin ehdolle lähteminen tuntui itselle merkitykselliseltä.
Seurakuntaneuvostossa toimiminen on herättänyt monenlaisia
pohdintoja. Anna puhuu siitä, kuinka hänelle kaikista mielekkäintä on ollut
päästä mukaan seurakunnan toimintakulttuuria ja sen muutostaa käsittelevään
keskusteluun. Kyse on seurakunnan ja kirkon identiteetin ytimestä: Mitä kirkon
pitää tehdä tänä päivänä juuri tässä osassa tätä kaupunkia? Mihin suuntaan
seurakunnan toimintaa pitäisi vahvistaa? Neuvostossa on edustettuna hirveän erilaisia
ääniä ja ryhmiä. Juuri siksi Anna on kokenut merkityksellisenä olla mukana. ”On
tärkeää, että kaikenlaiset äänet seurakunnassa ovat edustettuna myös
päätöksenteossa. Jotenkin jengi helposti kuplaantuu, ja sitten on vaan
omantyyppisten ihmisten kanssa. On ollut tosi hyvä nähdä, kuinka paljon on
erityyppisiä ihmisiä ja eri tavalla seurakunnasta ajattelevia, puolin ja toisin”,
hän kertoo. Omaa rooliaan Anna kuvaa siksi hihhuliksi, joka fiilistelee messuja
ja puhuu siitä, että messu ja rukous on ihan seurakunnan ytimessä. Hänelle on
tärkeää, että seurakuntien päättävissä elimissä on myös nuoria, jotka
painottavat näitä teemoja. Vaikka neuvostossa käsiteltävät asiat ovat yleensä
hallinnollisia, on kuitenkin tärkeää, mistä suunnasta asioita katsoo, miten niitä
sanoittaa ja perustelee.
Muille nuorille Annalla on selkeät terveiset: ”Kannattaa lähteä
ehdolle, jos yhtään kiinnostaa. Kaikki siellä on oikeasti vaan ihmisiä. Jos
jotenkin näyttäis etäältä, ettei siellä ole sellaisia ihmisiä kuin sinä, niin
silloin varsinkin pitää mennä - sillonhan sinne nimenomaan tarvitaan porukkaa
edustamaan sun kanssa samalla tavalla ajattelevia. Ei pidä pelätä tai ajatella,
että hakeakseen pitäisi olla jotenkin erilainen kuin on. Kaikki
seurakuntalaiset ovat erilaisia.”
Terveisin,
Katri Malmi
SLS:n NAVI-edustaja