Monella seurakunnalla on toimintaa vauvoista kouluikäisiin, rippikoulutyö on omansa, mikä kantaa muutaman vuoden isostoimintaan, mutta kun elämä kuljettaa nuorena aikuisena toisaalle niin tuttu kotiseurakunnan toiminta ei enää mahdu mukaan.
Nuorten aikuisten toimintaa ei ole joka seurakunnassa, vaikka nuoret aikuiset ovat kohderyhmänä potentiaalinen ja iso joukko ajatellen pidemmällä tähtäimellä seurakunnan monipuolista toimintaa. Elämänvaiheena nuori aikuisuus on haastava. Koulutus, työelämä, parisuhde, oman paikkansa löytäminen ja suunnan sekä merkityksellisyyden hakeminen ovat kaikki yhtä aikaa mielessä. Suuntaviittoja on paljon ja oikea-aikainen tuki on silloin kultaakin kalliimpi. Tukimuodoksi voi riittää pelkkä vapaa-ajan ryhmä seurakunnassa. Esimerkiksi Raamikset tai muut vapaamuotoiset keskusteluillat, joissa on mahdollisuus olla oma itsensä kenenkään tuomitsematta.
Seurakunta on voinut olla monelle nuorelle yhtä tärkeä paikka kuin koti. Paikka, jossa on voinut kohdata ja tulla kohdatuksi. Kun tämä napanuoramainen suhde katkeaa paikkakunnalta muuton myötä, tai sen myötä ettei seurakunnalla ole tarjota muuta toimintaa kuin jumikset ja messut tai bänditoiminta, niin tuntuu kuin jäisi kodittomaksi. Puhun tietysti omasta kokemuksesta, mutta uskon, etten ole ainoa näin tuntiessani. Lähdin opintojen perässä toiselle paikkakunnalle, vahva seurakuntaelämä katkesi, tai rajoittui. Uusi kotiseurakunta lähetti tiedotetta toiminnastaan, ja toivotti tervetulleeksi. Mutta 20-vuotias soittotaidoton opiskelija, ei kokenut evl.lutin tarjoamaa toimintaa omakseen ja muiden seurakuntien toiminta yhtäkkiä tuntui liian erilaiselta, että olisi voinut mennä edes tutustumaan, vaikka pyydettiin mukaan. Kun palasin kotipaikkakunnalleni viimeistelemään opintoni ja tekemään töitä, päädyin ehdokkaaksi kirkollisvaaleihin ja pääsin läpi, sen myötä NAVI tuli elämääni, samoin myös Nuorten aikuisten toiminta nyt jo entisellä kotipaikkakunnallani heräsi henkiin meidän vanhojen nuorten ja yhden työntekijän innostuksen myötä.
 |
| Voisiko esimerkiksi Nuoret aikuiset lähteää yhdessä vaeltamaan? |
Nuorten aikuisten toiminnan ei tarvitse, eikä mielestäni pidäkään olla, vain vanhoille seurakuntanuorille, vaan sen pitäisi olla mahdollisuus myös sellaisille, jotka ovat löytäneet Jumalan ja uskon myöhemmin rippikoulun jälkeen.
Jos seurakunta tai -yhtymä on iso ja toiminnasta tiedottaminen ulospäin on vajaavaista, voi nuori aikuinen jäädä kaiken tarjonnan ja sekavuuden varjoon, etenkin jos ei tunne seurakunnasta ketään, joka kutsuisi mukaan.
Seurakuntatoiminta saatetaan helposti kokea suljetuksi ja sisäänpäin kääntyneeksi, ja ulkopuolelta on vaikea tulla mukaan. Seurakuntien pitäisi huomioida tämä, jotta saisi potentiaalisia uusia aktiivisia jäseniä auttamaan, luomaan ja kehittämään, seurakunnan toimintaa. Luottamushenkilöitä tullaan tarvitsemaan ja nuoria päättäjiä tarvitaan mukaan, jos seurakunta haluaa pysyä elinvoimaisena tulevaisuudessakin. Jos ei nuori ole päässyt mukaan seurakuntaan missään vaiheessa halustaan huolimatta, ei hän todennäköisesti lähde seurakuntavaaleissakaan ehdolle.
Nyt syksyn aikana NAVI-ryhmä tekee blogipostaussarjan Nuorten aikuisten toiminnasta Suomen seurakunnissa. Toivomme, että juttusarja inspiroi, ja tuo mahdollisesti jotain lisää seurakuntien toimintaan.
Terveisin
NAVI-ryhmän jäsen
Nadja Mäkelä
Tampere
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti