Seikkailu luottamustoimien maailmaan

Neuvostossa aloittaminen oli jännittävää. ”Mietin sitä, kun olen uusi ja vähän pihalla. Mutta toisaalta: joku on mut äänestänyt tänne. Mulla on ihan yhtä paljon oikeus olla täällä, kuin kenellä tahansa muulla. Se kantaa, että ne on oikeasti vaalit.”

Anna Mäkituomas

Navilaisena on etuoikeus, kun pääsee kunnolla juttelemaan jonkun nuoren luottamushenkilön kanssa siitä, mitä oikeastaan on olla nuori luottari. Millaista on tehdä vaalikampanjaa? Mitä sitä ajattelee ensimmäisessä neuvoston kokouksessaan kaikkien niiden kokeneilta tuntuvien patujen seurassa? Pääsin haastattelemaan Anna Mäkituomasta, ensimmäisen kauden luottamushenkilöä Helsingin tuomiokirkkoseurakunnasta.

Monelle seurakuntavaaleissa ehdolla olevalle nuorelle kokemus vaaleista on varmasti ensimmäinen. Toisin kuin poliittisten puolueiden nuoret suurin osa ei välttämättä ole ikinä tehnyt kenenkään muun vaalityötä. Anna kertoo siitä, kuinka sitä ehkä tuli lähdettyä ”soitellen sotaan”, mutta jo vaalikampanjan aikana sekä tieto että kiinnostus lisääntyivät. Vaalikonetta täytellessä alkoi tajuta, että on oikeasti sanottavaa näistä asioista. Ne olivat ensimmäiset vaalit, joihin ehdolle lähteminen tuntui itselle merkitykselliseltä.

Seurakuntaneuvostossa toimiminen on herättänyt monenlaisia pohdintoja. Anna puhuu siitä, kuinka hänelle kaikista mielekkäintä on ollut päästä mukaan seurakunnan toimintakulttuuria ja sen muutostaa käsittelevään keskusteluun. Kyse on seurakunnan ja kirkon identiteetin ytimestä: Mitä kirkon pitää tehdä tänä päivänä juuri tässä osassa tätä kaupunkia? Mihin suuntaan seurakunnan toimintaa pitäisi vahvistaa? Neuvostossa on edustettuna hirveän erilaisia ääniä ja ryhmiä. Juuri siksi Anna on kokenut merkityksellisenä olla mukana. ”On tärkeää, että kaikenlaiset äänet seurakunnassa ovat edustettuna myös päätöksenteossa. Jotenkin jengi helposti kuplaantuu, ja sitten on vaan omantyyppisten ihmisten kanssa. On ollut tosi hyvä nähdä, kuinka paljon on erityyppisiä ihmisiä ja eri tavalla seurakunnasta ajattelevia, puolin ja toisin”, hän kertoo. Omaa rooliaan Anna kuvaa siksi hihhuliksi, joka fiilistelee messuja ja puhuu siitä, että messu ja rukous on ihan seurakunnan ytimessä. Hänelle on tärkeää, että seurakuntien päättävissä elimissä on myös nuoria, jotka painottavat näitä teemoja. Vaikka neuvostossa käsiteltävät asiat ovat yleensä hallinnollisia, on kuitenkin tärkeää, mistä suunnasta asioita katsoo, miten niitä sanoittaa ja perustelee.

Muille nuorille Annalla on selkeät terveiset: ”Kannattaa lähteä ehdolle, jos yhtään kiinnostaa. Kaikki siellä on oikeasti vaan ihmisiä. Jos jotenkin näyttäis etäältä, ettei siellä ole sellaisia ihmisiä kuin sinä, niin silloin varsinkin pitää mennä - sillonhan sinne nimenomaan tarvitaan porukkaa edustamaan sun kanssa samalla tavalla ajattelevia. Ei pidä pelätä tai ajatella, että hakeakseen pitäisi olla jotenkin erilainen kuin on. Kaikki seurakuntalaiset ovat erilaisia.”

Terveisin,

Katri Malmi 

SLS:n NAVI-edustaja

Luottamushenkilöiden muutto ja nuoret aikuiset

NAVI on jälleen laittanut viestiä kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnalle, tällä kertaa siitä, miten seurakuntien luottamustoimien (valtuusto- ja neuvostopaikat) sitominen seurakunnan jäsenyyteen vaikeuttaa nuorten aikuisten osallistumista kirkon päätöksentekoon. Lue, mitä kirjoitimme ja kommentoi!

Nuorten aikuisten osuus seurakuntien päätöksentekijöistä on hälyttävän alhainen. Tämä on luonnollisesti seurausta ikäryhmän vähäisestä aktiivisuudesta kirkossa ylipäänsä, mutta aktiivisten ja kirkkoon sitoutuneiden nuorten aikuisten osallisuutta estää myös selkeä rakenteellinen ongelma.

Vaalikelpoisuus seurakunnan luottamustoimiin on sidottu seurakunnan jäsenyyteen, joten vaalikauden aikana seurakunnasta toiseen muuttava luottamushenkilö menettää luottamustehtävänsä. Nuorten aikuisten elämäntilanne on yleisesti sellainen, että he muuttavat usein paikkakunnalta toiselle ja kaupunkien sisällä. Tästä syystä valtaosa kirkon piirissä aktiivisista nuorista aikuisista on jatkuvasti sellaisessa tilanteessa, että heidän ei joko kannata asettua ehdolle seurakuntavaaleissa, koska he tietävät muuttavansa parin vuoden sisällä, tai he joutuvat luopumaan luottamustoimestaan kesken kauden. Suuren osan nuorista aikuisista on siis käytännössä mahdotonta osallistua pitkäjännitteisesti kirkolliseen päätöksentekoon. Paikallistason ongelma heijastuu valtakunnalliseen päätöksentekoon, sillä kirkosta ei juurikaan löydy kokeneita nuoria luottamushenkilöitä, jotka voisivat esimerkiksi asettua ehdolle ja äänestää kirkolliskokousvaaleissa.

Kirkolliskokous on käsitellyt luottamushenkilöiden siirtymistä seurakunnasta toiseen viimeksi syksyllä 2016. (Yleisvaliokunnan mietintö 2/2016 hiippakuntavaltuustoesityksestä 1/2016.) Esitys koski ajatusta siitä, että seurakuntayhtymän sisällä muuttava luottamushenkilö voisi säilyttää jäsenyytensä vanhassa seurakunnassaan. Yleisvaliokunnan mietinnössä keskeisin peruste vastustaa esitystä oli parokiaaliperiaatteen rikkoutuminen ja se, että seurakunnan luottamustoimissa on kyse ensisijaisesti seurakunnasta hengellisenä yhteisönä ja tämän paikallisyhteisön rakentumisesta, ei yksittäisen luottamushenkilön edusta. Lisäksi hallintovaliokunta on aikaisemmin (mietinnössä 2/2011) ottanut kantaa siihen, että jos muuttotilanteessa uuteen seurakuntaan siirtyvä luottamushenkilö säilyttäisi luottamustoimensa, seurakuntien itsehallintoperiaate rikkoutuisi. Seurakuntien kannalta luottamushenkilöiden muutto ei ole ongelma, sillä vaalijärjestelmä ottaa sen huomioon, ja varaluottamushenkilöt voivat tulla poismuuttaneiden tilalle.

Yleisvaliokunnan perustelut ovat seurakunnan kannalta loogisia. On selvää, että seurakunnan vaalijärjestelmää ei voida rakentaa yksittäisten luottamushenkilöiden edusta käsin. Mietintö jättää kuitenkin täysin huomiotta sen, että nuorten aikuisten kohdalla ongelma koskee koko ikäryhmää, ei yksittäisiä luottamushenkilöitä. Tällä hetkellä järjestelmä tehokkaasti syrjäyttää 18-30 vuotiaat kirkon päätöksenteosta. Kuten yleisvaliokunta huomauttaa, seurakunta on hengellinen yhteisö ja Kristuksen ruumis. Kokonaisen ikäryhmän syrjäyttäminen päätöksenteosta rampauttaa olennaisesti tämän ruumiin toimintaa.

NAVI vetoaa tulevaisuusvaliokuntaan, että se kirkon rakenteita uudistaessaan rakentaisi sellaisen järjestelmän, jossa nuorten aikuisten on mahdollista sitoutua luottamustehtäviin. Mahdollisia ratkaisuja on useita, mutta yksinkertaisimmillaan luottamushenkilöt voisivat säilyttää luottamustehtävänsä vaalikauden loppuun seurakunnan vaihtumisesta huolimatta. Vaihtoehtoisesti voisi edelleen selvittää sitä mahdollisuutta, että muuttavat luottamushenkilöt säilyttäisivät jäsenyytensä vanhassa seurakunnassa tai pohtia vaalikelpoisuuden irrottamista seurakunnan jäsenyydestä. Luottamushenkilöiden tilanteen muutos voitaisiin toteuttaa myös osana laajempaa kirkon hallinnon rakenneuudistusta. NAVI:lle keskeistä ei ole minkään tietyn mallin toteutuminen, vaan luotamme tulevaisuusvaliokunnan kykyyn luoda sellaiset rakenteet, joiden puitteissa nuorten aikuisten on mahdollista toimia.

Toki kaikista mahdollisista ratkaisuista seuraa se, että hallinto ei ole yhtä sulavasti järjestetty kuin nykyään. NAVI on kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että tässä asiassa nuorten osallistuminen kirkon toimintaan on painoarvoltaan huomattavasti merkittävämpi ongelma. Nuorten mahdollisuus osallistua kirkon päätöksentekoon vaikuttaa koko kirkon tulevaisuuteen.

Ystävällisesti,

Katri Malmi, NAVI-edustaja

Anton Sutinen, puheenjohtaja

NAVI-ryhmä